5. helmikuuta 2019

Kasvot ´Ihana Ahvenanmaani´ nimen takana


Päätin tänään vähän esittäytyä tuolla some-maailmassa. Ja päätinpä sitten laittaa sen tännekin - saatte vähän enemmän tutustua kuka oikein olen! 



Moi! Tänne on tullut jonkun verran uusia seuraajia, niin ajattelin vähän tulla näyttämään omaakin naamaani kaikkien maisemakuvien keskelle (no enpä tätäkään osannut ilman merta napata).

👗Mä oon siis Tixu, virallisesti Tiina Fjellander. 35-vuotias maalaisplikka Satakunnasta, joka tapasi vuosia sitten Savon metsissä ruotsalaisen miehen (niin, mitkä on todennäköisyydet muiden kuin ruotsin maikan mielestä?). Perheeseen kuuluu nykyään myös siis kaksoiskansalaisuuden omaavia muksuja kolme. Vanhin täyttää kesällä jo 11 vuotta ja meidän ”vauva” täyttää huomenna 6 vuotta. 

🌍 Musta piti tulla näyttelijä, mutta opiskelin folkloristiksi (sopii hyvin näin Runebergin päivään). Olen työskennellyt vuosia kansainvälisessä lähetysjärjestössä ja asunut parin kuukauden pätkiä mm. Intiassa ja Malesiassa. Slummit, HIV-orvot ja katulapset eivät koskaan unohdu. Rakastan kansoja, kulttuureja ja kieliä (vaikka en niiden opiskelua). Olen osannut joskus sujuvaa venäjää ja nykyään arki-viroa. Olen visuaalinen, erityisherkkä, street smart ja maalaisjärkinen. Elämä on koetellut, mutta lopulta vaikeudet kääntyy voimavaraksi.

🇦🇽 Ahvenanmaalle me muutettiin 6/2016. Viidessä viikossa pakattiin koti, vietiin tavarat ekotorille, myytäväksi, naapuriin ja tuttujen tutuille. Viiden hengen omaisuus muutti pakettiautolla tänne niin tuttuun, mutta niin vieraaseen paikkaan. Ahvenanmaalaiset ovat sosiaalisia, mutta varautuneita. Ympyrät on pienet ja niihin kestää päästä. Nyt on onneksi jo vähän päästy. Työtä ne painaa hurjasti ja ovat ihailtavan kotiseuturakkaita. Ollaan iloisia, että muutettiin tänne. Ahvenanmaalaiset ovat ihan omiansa, siinä missä saamelaiset tai suomenruotsalaisetkin. Ja se on rikkaus, meille kaikille. Yritän kuvata blogissani ja täällä Instassakin ahvenanmaalaisia tapoja, arkea ja hullunkurisuutta. Ja parhaimmat turistivinkit tietty myös! 

💥 Tällä hetkellä turhaudun byrokratiaan. Kaikki tehdään täällä erilailla, kuten Starttirahan hakeminen. No, pian ehkä olen saanut sitä, ja voin aloittaa yrittäjänä.
Kirjoittamista, some-markkinointia & käännöstöitä - I’m all yours! Mutta lisää siitä myöhemmin, nyt loppuu merkit.

☕️ Rakastan kahvia, kookosta ja jäätelöä.

3. helmikuuta 2019

Arvonta Facebookin ja Instagramin puolella!

Lunta vaan tulla tupruttaa. 20 cm sitä on kuulemma virallisten mittausten mukaan tämän aamun jälkeen tullut lisää. Rupeaa jo nauru muuttumaan itkuksi, kun ei tiedä minne sitä lumea kolailisi, kun joka paikka on aivan täynnä!

Instagramin ja Facebookin puolella on vielä parin päivän ajan meneillään arvonta, ehkä se tuo vähän lohtua tänne lumenkin keskelle. Arvon siellä ahvenanmaalaista tyrnirouhetta ja kaksi pakettia Sarlingsin mustaa teetä (molemmissa yhtenä ainesosana tyrni). Tyrnistä siis energiaa helmikuun keskelle! Tyrni on lempimarjani, kuten syyskuussa kirjoitin.

Arvonta suoritetaan 9.2.2019 klo 21.00 ja jos osallistuu molempien kautta, voi tuplata mahdollisuutensa voittoon!

Joten kipin kapin osallistumaan!
Instagramiin löydät tästä ja Facebookin arvontaan tästä!

Onnea!

30. tammikuuta 2019

Tuparit (viimein...)


Muutimme omaan kotiin vapuksi. Tupareita mietimme pariinkin otteeseen, mutta vasta puolen vuoden asumisen jälkeen päätimme, että jos ne joskus järjestetään niin nyt. No, tuparit oli ja meni. Vuoden vaihtuessa kirjoitusinto iski (lue: oli rauhallista aikaa useampi tunti kirjoitella) ja tein useamman kirjoituksen etukäteen. Toimin näin elämäni ensimmäistä kertaa. Suunnittelin ja ajastin  julkaisuajankohdan automaattiseksi. Mutta kuinkas sitten kävikään? No, Aapeli, paikalliselta nimeltään Alfrida, tuli myrksyilemään ja siinä hujakassa halusin kirjoitella enemmän myrskytilanteista kuin kauniista kukkakimpuista. Ja muutenkin se tuntui niin ristiriitaiselta iloita uudesta kodista, kun lähes koko Ahvenanmaa oli ilman sähköjä ja paleli kodeissaan. Joten nyt, siis NYT, jaan teille hieman tupareistamme.

Vietän siis omia syntymäpäiviäni aina joulun välipäivinä ja siksi tuntuikin luonnolliselta pitää juhlat yhdistettyinä synttäreinä ja tupareina. Toisin sanoen, juhlimme tupareita kuukausi sitten. Osa kukista kukoistaa edelleen (leikkokukat ovat tietenkin varisseet, mutta monet muut vielä ilahduttavat).

Ihmisistä en nyt viitsi tänne kuvia laitella, kun en lupia pyydellyt. Omien lasten lisäksi meillä iltapäivällä piipahti 11 lasta/nuorta ja aikuisia sitten reilusti saman verran. Hyvin mahduttiin, kun vieraita tuli ja meni eri aikoihin. Tarjoamisista ja ihanista kukista saatte vähän juhlatunnelmien välitystä. Ehkä jonain päivänä rohkaistun laittamaan vähän enemmän kuvia itse kodistammekin. Puntaroin aina, että kuinka paljon pidän oman kotini vain itsellämme ja kuinka paljon "kutsun somea" sitä katselemaan. Missä menee se raja, kuinka paljon haluan yleisesti kodistamme jakaa. Tätä jään vielä pohtimaan.

Tarjoamiset leivoin tällä kertaa suurimmaksi osaksi itse. Leivoin patonkeja, joiden kanssa oli tarjolla tuorejuustoja ja toiseksi suolaiseksi ostin coctail-piirakoita. Tytär leipoi Hanna-tädin kakkuja ja itse leivoin sitten vielä porkkanakakkua, kuorrutettua maustekakkua ja glögi-juustokakkua. Lapsille tarjoiltiin Hörppy-juomia ja aikuisille sekoitin omaa vakiojuomaani, johon tulee mineraalivettä, omena täysmehua ja Spriteä. Kahvia nyt tietenkään ei voi unohtaa eikä teetä. Tarjottavia riitti vielä moneksi päiväksi itselle ja tuttaville. Melkein jo ehdin kyllästyä. Mutta vain melkein. Seuraavaksi onkin kuopuksen synttärijuhlat viikon päästä. Pitäisi varmaan alkaa miettimään niitä.

Mikä on sun juhlien vakio tarjottava?











24. tammikuuta 2019

Talvinen Ahvenanmaa kuvin (ja pari sanaa talviurheilun mahdollisuuksista)


Talvi on todella saapunut tänne meillekin. Lumitöihin on joutunut jo useampaan otteeseen ja tulevana viikonloppuna paikallinen laskettelukeskus avataan. Niin, luitte todella oikein - LASKETTELUKESKUS! Tänne muuttaessamme meillä ei ollut mitään tietoa, että täältä löytyy sellainenkin. Tasainen ja pannukakkumainen Ahvenanmaa osaa kyllä tässäkin asiassa yllättää. Eihän se Saltivikissa sijaitseva Germundö Alpin nyt ihan suurempien hiihtokeskusten kanssa pysty kilpailemaan, mutta kyllä siellä nyt muutaman tunnin ihan mielellään laskettelee. Testattu on! Kahta rinnettä ja koko toimintaa pyöritetään vapaaehtoisten voimin ja sponsorien avustuksella. 


Tällä viikolla on saatu myös ulkojäitä jäädytettyä ja latujakin löytyy muutamista paikoista. Meri vaan ei ole vielä ollenkaan jäätynyt. Meilläkin on tapana lasten kanssa luistella meren jäällä ja eräopasmieheni tykkää retkiluistella. Mutta ehkäpä muutaman päivän päästä, jos pakkanen jatkuu. 


Mitään hiihtäjäkansaahan ahvenanmaalaiset eivät tunnu olevan, mikä on ihan ymmärrettävää, koska täällä harvoin on kunnon pitkiä lumisia talvia. Koulusta tulee joka vuosi kysely, että kenellä on omat sukset käytettävissä. Muuten niitä opettajat sitten lainailevat jostain, että koko luokka pääsee edes kerran tai kaksi hiihtämään. Ja nyt kun olen yrittänyt metsästää tyttärelle uusia monoja, niin aika hiljaista on kirpputoreilla (siis 10-vuotiaalla 38 koon monot viime talvelta jäivät pieniksi... kääks. Nyt hänellä on saman kokoinen jalka kuin minulla!). Suksia ja monoja ei liiku ollenkaan samoissa määrin kuin siellä mantereella. No, yhdet lopulta onnistuin bongaamaan ja menen niitä tänään hakemaan. Kahtena vuotena olen miettinyt myös omien suksien hankintaa, mutta aina se on vain jäänyt. Kävisin kuitenkin niin harvoin ja ne ovat aika satsaus taloudellisesti. Enkä ole sitten oikein jaksanut syventyä siihen suksien maailmaankaan. Lapsena kun tuli hiihdettyä kaikki liikuntatunnit, välitunnit ja vielä koulumatkatkin, niin kyllästyin toden teolla. Nyt olen muutamana talvena käynyt setäni luona vieraillessa vähän hiihtelemässä lainasuksilla, ja mukavaltahan se on tuntunut. Ehkäpä tänä talvena siis hommaan sukset itsellenikin. 

Tällä hetkellä puiden oksat ovat lumiverhon peittämiä ja joka puolella on niin kaunista. Pakkasta on vain muutama aste. Ja en voi kun jälleen kerran todeta, että Ahvenanmaa on niin paljon kaikkea muutakin kuin kesäkohde! Täällä on jokaisena vuoden aikana niin kaunista. Ja näin talvisaikaan erittäin rauhallista.  Marraskuussa kirjoitin talvesta täällä vähän enemmänkin.
Suosittelen kyllä ehdottomasti hyppäämään jonain viikonloppuna laivaan ja suuntaamaan tänne! 






23. tammikuuta 2019

Matkamessujen tunnelmia - kotimaan matkailua & vastuullisuutta



Takana on mitä intensiivisin viikonloppu. Sovittuja ja spontaaneja tapaamisia, verkostoitumista, uusien työkuvioiden projektien suunnittelua, junamatka Kokkolaan teatteria katsomaan ja ystäviä, ystäviä ja ystäviä. Sydän on niin täynnä ja tekisi täälläkin mieli vaikka mitä jakaa tuolta viikonlopulta, mutta keskityn nyt kuitenkin Matkamessuihin. Tosin pitää sen verran vinkata, että jos Kokkola millään lailla osuu matka-aikatauluihinne, niin menkää nyt ihmeessä katsomaan Carola-musikaalia. Rakas ystäväni tekee siinä niin mahtavan pääosasuorituksen, että ei ylpeämpi voisi olla. Minä sekä nauroin, itkin että jammailin yleisössä. Suosittelen!  


Matkamessut 2019 Helsingin Messukeskuksessa olivat elämäni ensimmäiset matkailuun keskittyvät messut. Tänä vuonna messuilla kävi 61 000 matkailijaa. Itse pääsin paikalle ainoastaan perjantaina ja pikaisen lehdistöhuoneen kahvikupposen jälkeen suuntasin itse messuosastolle. Aika ei mitenkään riittänyt kunnolla tutustumaan kaikkiin kohteisiin, mutta itselläni tulee aina massatapahtumissa (ja kirpputoreilla) muutaman tunnin sellainen ähky, että on parasta lopettaa siihen. Vaikka olen extrovertti ja sosiaalinen niin erityisherkkänä en kestä liiallista määrää ihmisiä, valoja ja informaatiota aisteilleni. Paikalla olinkin siis juuri sopivan ajan. Keskityin pääasiassa kotimaan kohteisiin, mutta rakastamaani Israelia ja Viroa oli ihan pakko käydä katsastamassa myös ajan kanssa. Esittelijöitähän messuilla oli siis yhteensä 988 (86 maasta). Kanta TNS:n kävijätutkimuksenkin mukaan kotimaan matkailun johdosta paikalle oli runsaasti kävijöitä, 74%, mikä on 16 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisvuonna. Saaristo ja rakas Ahvenanmaa olivat messuilla hienosti esillä! 

Saaristokunnat ja -kohteet olivat väsänneet hienon ja laajan yhteisosaston. Pääsin myös maistelemaan saaristolaislautasta, jossa oli tarjolla mm. ahvenanmaalaista juhlakermajuustoa korppoolaisista tomaateista tehdyn hillon kanssa, tattarinäkkiä viherpippurimajoneesilla ja maustekakkua omenasiirapin ja kardemumma-tyrnihunajakastikkeen kanssa. Ajoitus tarjoilulle oli loistava (olin juuri miettinyt tarvitsevani pientä välipalaa, kun kävelin suoraan jonoon) ja maku täydellisyyttä hipova. 


Messuilla oli myös useampi lava, joilla oli tietoiskuja ja paneelikeskusteluja monista mielenkiintoisista aiheista. Itse kuuntelin kahta keskustelua. Lapin matkailun vastuullisuudessa keskusteltiin mm. kuinka eläimistä ja kulttuurista kannetaan vastuuta. Saamelaisyhteisö on niin pieni, että matkailun parissa on paljon muitakin toimijoita. Lapin matkailun toimijat ovat myös sitoutuneet varjelemaan luontoa. Erämaa ja luonto ovat erittäin tärkeä työympäristö Lapin matkailussa. Esimerkiksi Hiihtokeskus Pyhä on ollut vuodesta 2008 hiilineutraali hiihtokeskus. Biopolttoaineen kuljetus Lappiin on vain kovin haastavaa ja hiihtokeskus tekeekin luottokumppaninsa WWF:n kautta kompensointeja, koska esim. rinnekoneet saadaan hiilineutraaliuden piiriin vasta vuonna 2020. Lapin matkailu julisti myös messuilla 100 vastuullisen matkailuteon listan





Toisessa paneelikeskustelussa pääsin kuuntelemaan ensimmäistä kertaa Riku Rantalaa ja Tuomas Milonoffia. Parhaiten heidät tunnetaan Madventures -nimen takaa. Itse muistan nuoruudessani katselleeni heidän sekopäisiä seikkailuitaan. Nyt he keskustelivat matkustusturvallisuudesta ja matkailun neljästä M:stä, osittain keskustelu oli toteutettu videoyhteydellä ulkoministeriön edustajan kanssa. Ja mitkäs ne neljä M:ää sitten ovat? No matkustustiedote, matkustusilmoitus, matkavakuutus ja matkustusasiakirjat. Käytätkö sinä kaikkia neljää M:ää kun matkustat?

Illan päätteeksi käväisin vielä Clarion Hotel Helsinki Jätkäsaaressa (josta on muuten aivan huikeat näkymät) bloggaajille ja somevaikuttajille suunnatussa yksityistilaisuudessa. Illassa paljastettiin #yearinclarion -kisan voittaja, eli Joonas Pesonen muuttaa vuodeksi hotelliin! Miltäs itsestäsi tuntuisi asustella kokonainen vuosi hotellissa?