22. joulukuuta 2018

Joulun viettoon

Nyt on lahjat kääritty ja kapsäkit pakattu ja täällä sitä seilaillaan parhaillaan meren aalloilla. Matka Satakuntaan äitini luokse on alkanut. Aikamoisia puristuksia nämä matkat vaan aina on; Viisi-kuusi tuntia laivassa ja parin tunnin ajot päälle ja satamassa odottelut. Yhdeltä startattiin kotoa ja arviolta vähän ennen kymmentä illalla olemme äitini luona. Yhdeksän tunnin reissu. Kotimatkalla palautamme lainassa olleen kakkosauton Turkuun ja laivaan ja laivasta ulos pitäisi selvitä  ilman autoa. Eli aika tarkkaan oli mietittävä tämä tavaroiden määrä. Nyt jäi sukset ja varaulkovaatteet suosiolla kotiin. Aikamoista nyt kantaa näitä lahjojakin ensin toiseen suuntaan ja sitten yrittää selvitä kotiinpäin kaikkien niiden kanssa ilman autoa. Saas nähdä kuinka käy. Ja kolmella lapsella on jo sitä vaatettakin aika kasat. 

Tällä kertaa matkaamme mantereelle Finnlinesilla. Finnlines on aina ihanan rauhallinen. Tällä laivalla kun ei voi matkustaa ilman kulkuneuvoa niin täällä ei risteilijöitä ole. Tämä on rekkakuskien suosima laiva ja harvoin täällä on ketään muita lapsiperheitä, tällä kertaa on, mutta vain muutama. On siis ihanan rauhallista. IHANAA. Kun matkaa tätä väliä kymmeniä kertoja vuodessa, niin arvostaa rauhaa ihan eri tavalla. Laiva on vain  kulkuneuvo muiden joukossa, joskus siitä kirjoitinkin. Finnlinesin lipun hintaan kuuluu myös ruoka. Se toki on sellainen "rahtari painotteinen", aika raskaan oloista ruokaa, mutta täyttävää ja lapset tykkäävät. Tax Free on reilun tunnin auki. Ja muuta ohjelmaa ei ole. Finnlines siis lähtee Ruotsista Kapellskärin satamasta, poikkeaa Ahvenanmaalla Långnäsin satamassa ja Suomeen se saapuu Naantaliin. Siitä pääseekin nopeasti heti jatkamaan isompaa tietä, joten satamasta pääsee nopeammin tien päälle kuin Turusta, ainakin omasta mielestäni. 


Satama Långnäsissä on ihanan karu ja tyhjä. Vähän siellä saattaa ensimmäistä kertaa lähtöä tehdessä olla hämillään, että mitenkäs täällä toimitaan. Ohjeistuksen mukaan paikalle pitäisi saapua jo tuntia aikaisemmin. Ensimmäistä kertaa toimimmekin näin, mutta lähes puolen tunnin odottelun jälkeen saapui vasta työntekijät tekemään lähtöselvitystä. Siinä sitten kysyimme, että koskas tänne oikein kannattaisi tulla? Mies siinä hetken mietti ja totesi, että niin, joskus ennen puolta me kahvitauolta tullaan tähän. Tänään taisi olla vähän pidempi kahvitauko, kun saapuivat vasta varttia vaille. Oltiin siis vähän ennen puolta, eli ihan liian aikaisin. Jotenkin ihanan suloista ja luppoista tämä toiminta täällä Ahvenanmaalla. Ja lapusta vain tarkistavat nimen ja rekisterinumeron. Helppoa ja jouhevaa. 

Huomenna onkin sitten edessä siivousta ja ruokien laittoa äidin luona. Vielä en ole päättänyt, että haenko kuusen metsästä vai en. Toisaalta haluaisin, mutta äitini ei sitä sitten saa ulos talosta kannettua. Saas nähdä. 
Mitäs suunnitelmia teillä on jouluksi?


2 kommenttia:

  1. Toivottavasti teillä on ollut ihana joulu ja toivuitte tuosta matkasta! Aikamoinen rulianssi taatusti kolmen lapsen kanssa ja vaatii viitseliäisyyttä. Nyt on toisaalta sitten taas palkittu valkealla joululla, joten lapsillakin kiva leikkiä ulkona yms.

    Meillä on ollut varsin leppoisaa ja juuri eilen muistelimme miehen kanssa, että oli ne pikkulapsijoulut ihania, mutta niin rankkoja ja päällimmäisenä niistä on mielessä väsymys. Nyt on toisella tavalla mahtavaa, kun isot teinit huolehtivat itse itsensä yön tunteina nukkumaan ja itse saa mennä just silloin nukkumaan kuin huvittaa ja ottaa pitkiä yöunia sekä nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta ilman minkäänlaista säätöä :).

    Finnlines onkin muuten tosi hyvä vaihtoehto, jos joskus tulee mentyä autolla yli! Ymmärrän, että suositte sitä. Tsemppiä paluureissuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vain, joulut tuli juhlittua. Monesti olen kyllä jo nytkin osannut nauttia siitä että lapset ovat jo niin kovin isoja. Nuorin täyttää pian 6 vuotta ja vanhin on 10-vuotias. Osaavat jo itse huolehtia ne oleellisemmat. Yleensä ruokansakin saa syödä lämpöisenä. Paitsi buffetissa, sen huomasin Finnlinesilla ja Viikkarin aamupalalla. Minä juoksin kahta nuorempaa aina vähän väliä auttamassa, kun eivät meinanneet itse ylttää ruokaa ottamaan. No, pari vuotta vielä niihin teinivuosiin, niin elämä muuttuu vieläkin vapaammaksi.

      Ihania tämän vuoden viimeisiä päiviä sinne!

      Poista