28. lokakuuta 2018

Vieraita mantereelta


Vieraat mantereelta ovat aina erityinen asia. Välillä ihan tuntuu siltä, että mantereelta tänne on pidempi matka kuin täältä mantereelle. Ainakin jos katsoo niitä määriä kuinka usein itse vieraillaan mantereella ja kuinka usein saadaan vieraita tänne. Ihan vaan siis vinkkinä niille, jotka tuntevat piston sydämessään.. Hahaa! Tänä viikonloppuna pääsin nyt siis nauttimaan, kun hyvä ystäväni saapui tyttäriensä kanssa vähän "pidennetylle risteilylle". Vieraat olivat tukevalla (ja tuulisella!) maan kamaralla vuorokauden verran. Ja mitäs me sitten teimme? 


En tiedä arvostiko kummityttö ja isosiskonsa, kun satamasta suunnattiin heti kohti Järsön kaunista luonnonaluetta. Asumme itse täysin toisessa suunnassa Maarianhaminasta katsottuna, niin olin suunnitellut etukäteen vieväni heidät tälle retkelle kirjaimellisesti suoraan laivasta. Illalla sitten voisimme nauttia kotinurkista eikä tarvisi lähteä erikseen enää tähän suuntaan seikkailemaan. 


Tuuli oli Järsössä kylmän pistävää, 9-10 m/s pohjoisesta, ja itsekin laitoin jo talvitakin päälle. Kiersimme tällä kertaa lyhyimmän reitin (pituuksista en kyllä edes tiedä, mutta kolme eri reittiä tuolla kiemurtelee). Ilma oli siis niin kylmää, että akkuni kului ennätysvauhtia ja puhelin sammui. Ehdin ottaa kokonaiset kaksi kuvaa. Jälleen kerran mietin, että mitäs sitten jos joskus talvipakkasilla joutuu vaikka onnettomuuteen ja pitäisi soittaa hätänumeroon. Eipä siinä paljon kylmyyden sammuttamalla omenalla soitella. 


Reippailun jälkeen nautimme fikat, jotka tällä kertaa olivat lämmintä kaakaota ja kanelipitkoa. Kyllä maistui hyvälle! Parin tunnin jälkeen lähdimmekin sitten kotia kohti ja ruoanlaittoon. Ilta huipentui leffan katsomiseen koko porukalla. Poikien iltanukutusten sekä tyttöjen supatteluiden jälkeen äidit saivat sitten rauhassa nauttia takkatulen ääressä kupposet glögiä. (Niin, löysin siis kaapista 1,5 vuotta vanhaa glögiä, ja ihan normaalilta se silti maistui. Pakko oli kokeilla. Väri oli vähän erilainen, mutta haju ja maku kohdillaan. Pistää vain miettimään, että mitä ihmettä siihen on laitettu. Tai sitten se on vain niin ilmatiivis, että säilyy hyvin. Ja ihan ollaan vielä tänäänkin oltu terveinä! En tosin uskalla suositella muille...). 

Yöllä onneksi oli edessä kellojensiirto, sen verran myöhäiseksi meillä äideillä ilta venyi. En ole mikään kellojensiirron ystävä, mutta tällä kertaa ekstratunti tuntui hyvältä. Ajattelin tietenkin, että meidän lapset on jo niin isoja, että kun aamulla on pimeämpää ja nukkumaanmenokin meni tavallista myöhäisemmäksi, niin varmasti nukkuvat pitkään. No arvatkaapas nukkuivatko? 
Pojat heräsi kuudelta. Onneksi tajusivat leikkiä hiljaa huoneessaan. Seitsemältä kun vaivauduin keittiöön (en ole pätkääkään aamuihminen) niin 4/5 lapsista pelasi kiltisti ja hiljaa Unoa, jotta se viides saisi vielä nukkua. Aika hellyyttävä (ja harvinainen) näky. Turha tosin luulla, että auvoisuutta olisi kauan kestänyt. Sisarus(tappelu)rakkaus on sitten mielenkiintoinen laji näin ainoana lapsena kasvaneen näkökulmasta. Ja myös aika haastavaa, kun ei aina tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Tänään illalla uni tuli onneksi aikaisin. On tämä aina vaan aikamoista lapsiperheissä näiden kellonsiirtojen kanssa. 


Aamupalan jälkeen sitten lähdettiinkin ulkoilemaan; laskemaan pihallamme olevalla vaijerikeinulla (50 metriä pituutta, eikä korkeudessakaan valittamista ole) ja katselemaan naapurin lampaita ja hevosia. Lounaan jälkeen pakkauduimme reippaasti autoihin ja esittelin Merikorttelia (kuten pakollisuuksiin kuuluu) vieraille. Käsityöläisten kauppa SALT ja kultasepänliike GULDVIVA ovat sunnuntaisin kiinni, mutta ihailimme kaljaasi Albanusta ja venevajoja. Tuuli oli jälleen erittäin kylmä ja jälkikasvu halusikin jatkaa matkaa pikimmiten lämpöisempään suuntaan (koska nyt äidit eivät olleet pakottaneet pukemaan ulkohousuja kuten aamupäivällä). 


Jälkkärijätskien (sisätiloissa!) ja ahvenanmaalaisten tuliaisten jälkeen vieraat sitten lähtivätkin jo takaisin mantereelle. Kylläpä yksi vuorokausi voikin vierähtää nopeasti! Itse jatkoin vielä lasten kanssa kirjastoon Lasse Maija Etsivätoimisto -kirjasarjaan perustuvan sirkusnäyttelyn avajaisiin. Siitä kirjoitan lisää alkuviikosta. On nimittäin käymisen arvoinen elämys!

Mitenkäs teidän viikonloput on sujuneet?








1 kommentti:

  1. Mukava viikonloppua teillä on ollut, vaikka kylmyyttä riittikin. Me kävimme mantereella ja silakkamarkkinoilla. Siellä oli kanssa sen verran kylmä, talvivaatteista huolimatta, ettei haluttanut liikoja siellä viivytellä. Hansikkaat, joista kirjoitinkin jo blogissa, ehdin kuitenkin ostaa.
    Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista