9. syyskuuta 2018

Koulua ahvenanmaalaisittain


Tässä se kauan sitten lupaamani koulupostaus nyt on. Koululaitos täällä on melkein samanlainen kuin siellä mantereellakin, mutta onhan siinä kuitenkin jotain eroja. Anoppini on opettaja Ruotsissa ja sitä kautta on tuo ruotsalainenkin koulumaailma jollain tavalla tullut tutuksi. Ja tietenkin mieheni koulukokemuskertomusten kautta. Sanoisinpa siis että täällä Ahvenanmaalla koulumaailma on vähän kummankin sekoitusta ja silti aivan omansa. 


Aivan kuten mantereellakin, täällä on oppivelvollisuus. Ruotsissa vastaavasti on kouluvelvollisuus, ja sen johdosta 25 perhettä Ruotsista asuu tälläkin hetkellä Ahvenanmaalla jotta voivat pitää kotiopetusta lapsilleen. Ruotsissa se ei ole mahdollista, Ahvenanmaalla kuten koko Suomessa vastaavasti on. Näitä perheitä kutsutaankin "koulupakolaisiksi". 

Opetussuunnitelma meillä on myös oma. Ja uutta parhaillaan väännetään. Kun pari vuotta sitten muutimme tänne niin ihan oikeasti luin sitä läpikin. 124 sivua, uskokaa tai älkää. Ehkä aikanaan päntätyt kasvatustieteen perusopinnot ja pari aineopintojenkin kurssia olivat antamassa sellaista positiivista intoa sen  lukemiseen. Ja se mihin kiinnitin huomiota oli että täällä on enemmän uimaopetusta ja maantiedossa ja historiassa  opetellaan luonnollisestikin enemmän ahvenanmaalaisuudesta kuin mitä mantereella. Uimataitoa on opintosuunnitelmassa perusteltu mm. näin: "Ahvenanmaan maantieteellisen sijainnin vuoksi uimaopetusta pitää erityisesti korostaa ja oppilaiden tulee olla uimataitoisia kuudennella vuosikurssilla." No, ehkäpä suurin osa kuitenkin on jo paljon aikaisemmin uimataitoisia. Onneksi. Koska meri. 

Täällä koulussa saadaan todistukseen ihan oikeita numeroita. Itse olen niiden suuri kannattaja. Mielestäni ne ovat selkeitä suunnan näyttäjiä lapsille, konkreettisempia kuin hienosti muotoiltu sanallinen palaute. Tästä nyt voi olla montaa mieltä, mutta itse olen tätä mieltä. Ruotsissahan ei nyt missään nimessä voi näin tehdä, ettei lapsia vain verrata toisiinsa. Ja sellaista se suuntaus vissiin siellä mantereellakin on, eikö?

Ahvenanmaalaisille tärkeä identiteetti ja oman kulttuurin ja kansan tietämys korostuu useammassakin aineessa. Itse olen folkloristi ja sitä mieltä että oman kansallisen identiteetin tuntemus on ainoastaan positiivinen asia tässä globalisoituvassa maailmassa. Kun seisot tukevasti oman identiteettisi jaloilla ja tiedät kuka olet, voit myös helposti rakastaa ja kunnioittaa toisesta kulttuurista tulevia. Näin minä uskon. 

Tässäpä pieniä kurkkauksia opetussuunnitelmaan vapaasti suomennettuna. Aiheena siis Ahvenanmaa:
"Maantiedon tavoitteet.  Maantiedon opetuksen tulee herättää oppilaiden kiinnostusta ja arvostusta omaa kotiseutuaan ja maataan kohtaan ja samalla kehittää tietoisuutta kuuluvuudesta Pohjolaan ja Eurooppaan. Oppilaiden tulee saada perustavanlaatuinen ymmärrys maakunnastamme, maastamme ja muista Pohjolan maista ja muusta maailmasta. --- Keskeinen sisältö vuosikursseilla 4-6. Opetuksen tulee käsitellä Ahvenanmaan ja lähiympäristön historiaa ja näyttää niiden yhteyttä samanaikaisiin historian tapahtumiin ympäristössä." Sitten on erikseen lueteltu mitkä osa-alueet Ahvenanmaan historiasta tulee käsitellä. Niihin lukeutuu mm. meritiet, Ahvenanmaa osana Ruotsia, Kökarin luostari, Kastelholm, postilaitos ja muu kommunikaatio sekä noitavainot. Yhteiskuntaopin tavoitteista sanotaan mm. seuraavaa: "Opetuksen tulee antaa näkokulmia Ahvenanmaan erityisasemaan itsehallinnollisena, yksikielisenä ja demilitarisoituna maakuntana."

Entäs se kielenopetus sitten? Myöhemmin olen ajatellut kirjoittaa ihan oman postauksen siitä miltä tuntuu asua täällä ruotsinkielisessä ympäristössä vähemmistökielisenä. Lähinnä varmasti siitä millaista on kasvattaa kaksikielisiä lapsia yksikielisessä ympäristössä. Mitä haasteita olen jo kohdannut ja onko se nyt sitten niin kamalaa. Mutta koulumaailmassa kielenopetus menee niin, että suomi ei siis täällä ole pakollinen kieli ollenkaan. Kolmannella luokalla aloitetaan A1 -kieli, joka on kaikilla englanti. Viidennellä luokalla alkaa vapaaehtoinen kielenopetus, A2 -kieli voi olla joko saksa, ranska tai suomi. Meidän koulussa esim. vaihtoehtoina on vain saksa ja suomi. Se oli meille pieni pettymys, koska tyttäremme kielitason huomioon ottaen emme aio valita hänelle tuossa vaiheessa suomea (se olisi pitkästyttävää ja turhauttavaa) ja ranskaa emme nyt voi valita.  Hän nimittäin kävi ensimmäisen luokan Turussa ranskan kieliluokalla ja siten ainakin ääntämys on vielä jossain aivojen sopukoissa varmasti olemassa. No, ei se saksakaan huono ole kun yksi lasten serkuista on puoliksi saksalainen. Yläasteella (joo, tiedän, yläkouluksi nykyään kutsutaan) sitten voi jatkaa ja aloittaa näitä samoja kieliä. Mutta ainoat pakolliset kielet ovat ruotsi äidinkielen opetuksena ja englanti vieraana kielenä. 

Mitäs vielä? No meidän koulussa on käytössä myös yhdysluokat. Lapsuudesta ne ovat itselleni tutut; kävin niin pientä kyläkoulua että meillä ei ollut kuin kaksi opettajaa. Luokilla 1-2 oli yksi opettaja ja luokilla 3-6 oli se toinen opettaja. Englannin opettaja kävi koululla tiistaisin ja perjantaisin. Terveydenhoitaja oli opettajamme vaimo. Piiri pieni pyöri, ja nautin siitä. Lastemme koulussa täällä Ahvenanmaalla on myös yhdysluokat, mutta ei siksi että lapsia olisi niin vähän. Luokkia on jaettu myös kirjaimin; 1-2 A, 1-2 B ja 1-2 C, 3-4 A, 3-4 B jne. Siinä oppilaita pyritään kohtaamaan enemmän yksilöinä ja heidän oman tasonsa mukaisesti. Mielestäni aivan loistava systeemi, vaikkakin opettajalle haastava. Mutta luokkien koot ovat sellaista 12-15 lasta. Aivan loistavaa! Koko koulussa on noin 120 oppilasta. 

Niin ja vuoden turkulaisen koulurumban jälkeen sain myös sanoa hyvästit Wilmalle. Systeemille josta en koskaan pitänyt. Täällä tieto kulkee Veckologgen -kirjasen muodossa. Perjantaina opettaja liimaa seuraavan viikon tiedotteen mistä saa kaiken infon (löytyy myös koulun blogista) ja oppilaat kirjoittavat samaan myös viikon läksyt maanantaisin. Siis paperia ja mustetta - voi mahtavuutta!

Mitäs ajatuksia tämä herätti? Mitä muuta haluaisit tietää koulusysteemistä täällä? Tämä tietenkin nyt on jaettu meidän kunnan kokemuksien pohjalta, että toisissa kouluissa toimitaan varmasti erilailla. 
Ja ruoka on muuten tosi hyvää koulussa! Oppilaat voivat valita täysmaitoa tai kevytmaitoa, joskus on katkarapukeittoa ja tyrni pannacottaakin oli joskus jossain vähän juhlavammassa ruokailussa jälkkärinä. Itsekin olen joskus ruokaa maistanut, vei kielen mennessään!




6 kommenttia:

  1. En tuosta koulusysteemistä kauheasti tiedä kun omat lapset ovat jo äitejä, mutta minulla on se käsitys että Wilma on kyllä täälläkin käytössä. Tuo veckologgen-vihkonen näkyy olevan tokaluokkalaisen lapsenlapsenikin repussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Wilma on käytössä ainakin Godbyn yläasteella.

      Poista
    2. Vähän kyllä hämmästyin kun tiedotteet tuli paperisina, mutta itse pidän siitä tavasta enemmän. Ollaan muuten ihan liian riippuvaisia tällä menolla kaikesta tekniikasta. Mutta ei yllätä jos Wilma käytössä. Tosin mietin sitäkin että onko Wilma vai joku Ruotsin vastine. Olis kyllä ihan mielenkiintoista tietää enemmänkin koulujen välisistä eroista. Vähän nyt äiti- ja opettajaystäviltä olenkin kysellyt.

      Poista
  2. Hei! Meillä Vårdössä on käytössä Fronter-niminen palvelu, jonne tulee viikkotiedotteet perjantaisin. Veckologgen-kirja meilläkin käytössä, se on kyllä ihana! Siinä kulkee viestit ja ajatukset helposti, siihen kirjoittamisen kynnys on matalampi kuin esim. sähköpostin lähettämisessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta Fronterista en olekaan ennen kuullut. Mielenkiintoista miten täällä ei ole yhtä systeemiä vaan vaihtelee kunnan mukaan. Mä en ite oikein tykkää tästä, että tullaan kaikessa netistä ja sähköisestä viestinnästä niin riippuvaisiksi... Mitäs sitten kun tekniikka pettää? :)

      Poista