17. heinäkuuta 2018

Hälyttävä kuivuus


Kauniin ja helteisen kesän kääntöpuolena on myös täällä Ahvenanmaalla ollut vakava kuivuus. Kesäkuun alussa viereinen metsämme paloi pieneltä alueelta, ja jo tuolloin kuivuus oli niin kovaa, että tuli pystyi leviämään nopeasti. Sen jälkeenkään ei kovin montaa tippaa vettä ole saatu, ja kuivuus metsissä  ja pelloilla on hälyyttävää. Olimme viime viikolla rannalla ja katselin kaukana siintävää horisonttia ja tajusin että metsän värityshän oli kuin syksyisin ruskan aikaan. Koivut ovat järjestäänsä kellastuneet ja heijastelevat kilpaa auringon kanssa. Olen useana päivänä joutunut myös harjaamaan keltaisista ja kuivista lehdistä terassimme, puut kuivuvat pystyyn.


Kasvimaa, marjapuskat ja kukkapenkit ovat nielleet vettä letkuistani ennätysmäärät. Kastelun iloa ei vain välttämättä  kovin pitkään riitä, vedenkäytön rajoittamista on jo lehdissä väläytelty. Vesivarastojen rajat paukkuvat jo hälyttävää vauhtia. Tänä aamuna on pidetty hätäkokous, johon saapui edustajia mm. maakuntahallituksesta, paikallisesta teurastamosta, maanviljelijöitä ja ympräristö - ja terveysviranomaisia. Jo viikkoja sitten Suomessakin raportoitiin kuinka paikoittain jopa puolet viljasadosta on tuhoutunut.


Viime viikolla lehdessä raportoitiin täällä toteuttavista hätäteurastuksista. Kun ruokaa ja rehua ei riitä eläimille, niitä pitää yksinkertaisesti teurastaa. Teurastamo varautuu tähän parhaillaan mm. palkkaamalla lisätyövoimaa. Kesäkuussa itse tapasin erästä eläintilallista, ja jo silloin he epäilivät joutuvansa teurastamaan ylimääräisiä eläimiä saman asian vuoksi. Nyt tilanne on vain pahentunut. Tämä tarkoittaa monin paikoin käytännössä sitä, että lihaa tulee lähiaikoina myyntiin ennätysmääriä ja todennäköisesti halpuutettuna ylituotannon johdosta. Tämä tietää tuottajille menetyksiä ja myös eläinmäärien palauttaminen normaaliin määrään tulee vaatimaan aikaa. Nyt onkin tärkeää, että ostamme paikallisesti tuotettua ruokaa (jos et sitä vielä tee). Täällä paikallinen Sparhallenkin on ilmoittanut lopettavansa lihan oston ulkomailta. Itse pyrimme aina ostamaan paikallisesti tuotettua ruokaa juuri tuottajien takia. Miksi ostaa juustoa Keski-Euroopasta, kun sitä ilman suurempia kuljetuskuluja ja ympäristöäkin säästäen saa aivan lähistöltä. Nämä ovat mielestäni erittäin tärkeitä asioita mietittäväksi. Suomessakin maitotiloja suljetaan vuosittain erittäin suuria määriä, mielestäni kehitys on hälyyttävää. Tähän aiheeseen voisikin sukeltaa vaikka kuinka syvälle. Kuka tekee ruokamme tulevaisuudessa? Kuvitellaanpa tilanne, että sattuu jokin suuri katastrofi joka sulkee ruuan tuonnin ulkomailta maahamme, olemmeko tarpeeksi omavaraisia? Kuinka monta päivää tai viikkoa kestäisimme omillamme? Nyt jo olemme siinä tilanteessa sekä Suomessa että Ruotsissa että oma viljatuotanto ei riitä tulevaksi vuodeksi, kuivuus on niellyt osansa. 


Näitä on varmasti hyvä pysähtyä miettimään. Ruuantuottajat jo ilman näitä säiden luomia erityisvaikeita olosuhteitakin tekevät erittäin vaativaa ja kovaa työtä. Ehkä tunnetkin jonkun ruuan tuottajan, ja ehkä voisitkin kiittää häntä jollain tavalla? 

Täällä ihmiset ovat myös Facebookin kautta aloittaneet useampiakin kampanjoita, joissa ihmiset voivat tarjota niittyjään eläinten ruuaksi. Tässä tosin on se ongelma, että välttämättä ei tiedetä mitä kasvillisuutta siellä on. Tai jos joukossa on vaikkapa käytetty juomatölkki ja se ajautuu niittokoneisiin, voi tämä eläimille olla hengenvaarallista. Ihmisten tahtotila kuitenkin on korkea.

Nyt vain sadetta toivomaan, ja kantamaan oma (pienenpieni) kortemme kekoon.







4 kommenttia:

  1. Jo viime kesänä tuskailin kuivuutta, mutta tämä kesä on vielä paljon pahempi. Keltaisia lehtiä on piha täynnä, ihan kuin syksyllä. Ennustetaan samanlaisen sään jatkuvan vielä kauan. Maanviljelijöiden ja eläintilojen pitäjien tilannetta en osaa edes kuvitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt onneksi on tainnut sielläkin tulla vettä? Itse palailen vasta huomenna mantereelta.

      Poista
  2. Olen tässä pitkään jo miettinyt, että ei mahda tästä järjettömästä kuumuudesta ja kuivuudesta olla hyötyä tai iloa kenellekään. (Ellei satu olemaan joku armoton auringonpalvoja, jolle helle on ainut oikea keli). Sensijaan haittaa kyllä tosiaan on. Ja ihan kamalaa tuo mitä kirjoitat noista hätäteurastuksista :(. Ja jos ei ole helppoa muutenkaan kelien armoilla olevilla maanviljelijöillä, niin ei ole varsinkaan tänä kesänä.

    Toivon todella, että pian saataisiin vettä taivaalta ja vähän kohtuullisemmat lämpötilat. Jaksaisi taas tehdäkin jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näin! Itse tykkään lämmöstä, mutta kyllä tämä on ollut ihan liian kovaa, ja varsinkin vanhuksien näkökulmasta. Ja maanviljelijöiden tuskaa en edes minäkään pysty täysin ymmärtämään vaikka paljon tilannetta seuraankin, läheltä ja kaukaa.

      Poista