2. lokakuuta 2018

ARVONTA Facen ja Instan puolella

Syksyiset ilmat ja illat ovat saapuneet. Sen kunniaksi Instagramin ja Facebookin puolella on arvonta meneillään.

´Sarlings Rostade Kaffebönor & Torkade Teblad´ -yrityksen kolmen teelajikkeen paketti on nyt arvonnassa. Makuina ´Grön Citronmeliss´ (joukossa ekologista ahvenanmaalaista sitruunamelissaa), ´British Breakfast´ ja ´Svartskärs blandning´ (joukossa ekologisia ahvenanmaalaisia ruusunlehtiä).  Arvonta suoritetaan 10. lokakuuta. Osallistua voit joko Instan tai Facen kautta, molempien kautta osallistumalla tuplaat mahdollisuutesi voittoon. 

Lisää syyskuisesta vierailusta Sarlingsin kahvipaahtimoon indonesialaisen ystäväni kanssa voit lukea täältä.


Instagramin kilpailuun pääset tästä ja Facebookin kilpailuun tästä


Ihania teehetkiä odotellessa toivotan sinulle ihanaa viikon jatkoa!


#ihanaahvenanmaani #blogiyhteistyö


Lokakuu - ja taas kuollut kauris


Käväisin viime viikolla manterella. No mitäs minä pakkasin? 

Legginsit, pohkeeseen ulottuvat leveälahkeiset hellehousuni ja maailman ohuimmasta kankaasta olevat lökäilyhousuni. Ja onneksi yhdet ihan oikeat housut. Niillä menin koko reissuni pääasiassa. Onneksi sentään oli pipo mukana. Käsineitä ei. Eikä mitään paksumpaa paitaa. Eikä sadetta kestäviä varustuksia. 
Olisikohan aika ymmärtää että kesä meni jo. Syksy tuli. 

Tänään aamulla koululainen palasi koulumatkaltaan takaisin kotiin. Oli taas löytänyt puoliksi vielä-elossa-olevan kauriin tienpenkalta. Oli ymmärtänyt, että se pitäisi tappaa, ei sen ohi vaan saa kulkea. Voisikohan ne autoilijat, jotka näihin törmäilevät ymmärtää saman kuin kymmenvuotiaani. Ei niitä vain jätetä kuolemaan itsekseen. Kesällähän tämä episodi jo käytiinkin kertaalleen läpi. Syksyn kunniaksi uudestaan. 

Tänään sitten onkin taas ollut se päivä kun olen kuljettanut balettitunnille ja sieltä heti toista rumputunnille ja sitten takaisin balettitunnille, että voi kuljettaa klarinettitunnille ja sieltä sitten sitä rumpalia vielä jalkapallotreeneihin. Nyt minäkin sitten olen virallisesti se laidalla seisova "futismutsi". Tähän asti mies on vienyt. Tänään ei päässyt, niin minä vein kaksi innokasta pelaajaa. Katselin hetken, ja sitten lähdin metsäkävelylle. Löysin kesän (lähes ekat) mustikatkin. Harmi vaan kun ei ollut astiaa mihin kerätä. Mutta söin ja nautin. Ja tulin takaisin sinne kentän laidalle. Ja sitten lähdettiin kotiin ja laitettiin yöpuvut päälle. Ja nukutin. Ja nukahdin lähes itsekin. Ja sitten taas tyypilliseen tapaani piristyin yhdeksältä illalla. Päätin viimeistellä erään artikkelin ja nyt sitten vielä silmät ummessa kirjoitan tätä. 

Mutta ai että on ihanaa, kun on syksy ja lokakuu ja kaikki ne värit puissa. Rakastan syksyä. Kuuluukos syksy sinun inhokkeihin vai suosikkeihin?




Vantaan syksyä ja mun värimaailmaa. Legginsit on Färsaarilta, ja punainen neule EI OLE PAKSU vaan tosi ohut. Ehkä pikkasen verran liian ohutta vaatekertaa näihin säihin. Mutta muutenkin mä aina vältän liian paksujen vaatteiden käyttöä heti syksystä. Mitäs jos talvella onkin 30 pakkasta, milläs sitä sitten tarkenee jos jo 8 plussasella kulki toppavaatteissa? Niin, palella kannattaa siis jo syksyllä tämän mun logiikan mukaan. Heh. Muita samanlaisesti ajattelevia?

26. syyskuuta 2018

Kuvia Sadonkorjuujuhlilta



Viikonloppuna täällä vietettiin Sadonkorjuujuhlia. Koska olin liikenteessä yksin kolmen lapsen kanssa, olin jo etukäteen päättänyt että keskitymme vain muutamaan vierailtavaan kohteeseen. Lauantaisena aamupäivänä suunnitelmamme vielä vähän muuttuivat ja niin päädyimme vierailemaan ainoastaan kahdessa kohteessa; Bolstaholmin ja Haga Kungsgårdenin tiloilla. Näiden lisäksi tarjolla olisi viikonlopun aikana ollut 48 muutakin kohdetta, eli varmasti jokaiselle jotakin. 

Sää suosi jälleen tälläkin kertaa, vaikka tuuli oli aika hurjaa. Onneksi sekin iltaa kohden leppyi. Ajoimme aluksi Saltvikissa sijaitsevan Haga Kungsgårdenin maitotilalle. Oletkin ehkä saattanut tämän tilan isäntäpariin törmätä ahvenanmaalaisissa maitotölkeissä. Tila on perustettu 1550-luvulla kuningas Kustaa Vaasan toimesta, siitä juontaa juurensa tilan nimikin. 1800-luvun lopulla tilalla on toiminut meijerikoulu. Tilalla on siis pitkät perinteet ja tänä päivänä tilalla on 290 lypsävää lehmää. Lisää tilasta voit lukea ruotsiksi täältä

Tilalla maistelimme juustoja, makkaroita ja fikasimme Ålandsmejerietin eli paikallisen meijerin erittäin hyvää (ja normaalisti erittäin tyyristä) jäätelöä. Ratkoimme rastiradan pähkinöitä, ihailimme hevosia,lehmiä ja kanoja, tutkailimme traktoreita ja pojat polkivat Smart Parkista ja Leklandetista tuoduilla polkuautoilla. Ja sitten olikin aika jatkaa toiselle tilalle Getaan. 

Getassa sijaitsevan Bolstaholmin tilan juuret yltävät 1400-luvulle saakka. Tänäpäivänä tilalla on nelikymmenpäinen lihakarja ja liha teurastetaan ja paloitellaan tilan omalla teurastamolla. Vappuna tilalla aina järjestetään vasikoiden laitumelle kirmaus ja Sadonkorjuujuhlat Bolstaholmin tilalla ovat jo erittäin tunnettu perinne paikallisten mielissä. Bolstaholmin hampurilaiset ovat jo käsite sinänsä. 

Tänä vuonna sain todeta että meidän lapsemme ovat jo niin isoja, että kasvomaalaus ei enää heitä kiinnosta. Sen sijaan ajelimme paloautolla, traktorin peräkärryllä tilan historiasta kuullen,  pojat kokeilivat hevosratsastusta ja rodeolaitteen selässä pysymistä. Heinäpaaleista etsittiin suklaarahoja ja polkutraktoreilla yritettiin polkea mahdollisimman kovat ajat. Eniten koko viikonlopussa itse odotin kansallispukukulkuetta. Lauantaiksi oli koottu yhteen kaikkien Ahvenanmaan kuntien (16) kansallispuvut, ja nyt niitä esiteltiin innokkaille katsojille, saatiinpa muutama kansantanssikin nähdä. Olen itse aikanaan tanhunnut kahdeksan vuotta ja kansallispukuja on tullut kannettua päällä sen mukaisesti aina kesähelteistä talven pakkasiin, ja useita kertoja. Kansallispuvuista kirjoitan  myöhemmin vielä erillisen postauksen.

Molemmilla tiloilla oli myös runsaasti muita myyjiä, palveluiden tarjoajia ja yhdistyksien esitelijöitä. Sipuleita, perunoita, tyrnimehua, tuorepuristettua omenamehua, kukkaasetelmia, juhlapalveluita, SPR:n elvytysharjoituksia ja niin edelleen.  En voi edelleenkään muuta kuin suositella Sadonkorjuujuhlia! Tapahtuma on ilmainen, ja tarjontaa on niin laidasta laitaan että varmasti jokaiselle löytyy jotakin! Kannattaa varata ensi vuoden päivät jo kalenteriin ja ruveta suunnittelemaan retkeä Ahvenanmaalle. 



Haga Kungsgård:












 Bolstaholm:












21. syyskuuta 2018

Vuoden kohokohta - Sadonkorjuujuhlat

Takana on intensiivinen viikko ja tämänkin tekstin näpyttelin suurimmaksi osaksi eilen kännykällä sängystä, kun unihiekka jo painoi silmiä. No, eihän niiden kuvien lisääminen sitten onnistunutkaan puhelimella ja julkaisu siirtyi tähän hetkeen. Halusin nopeasti jakaa pari riviä ja muutaman kuvan viime vuoden Sadonkorjuujuhlilta. Vuosittainen tapahtuma alkaa siis jälleen tänään, ja on ehdottomasti minun suosikkini kaikista ahvenanmaalaisista tapahtumista. 

Kun muutimme tänne en ollut kuullutkaan moisesta tapahtumasta. Ja kun menin ensimmäistä kertaa tutustumaan niin yllätyin, innostuin ja rakastuin! Ihan mieletön tapahtuma. Hienoja koristeluita ja loppuunmietittyjä yksityiskohtia. Useat maatilat avaavat siis ovensa ja tiloille saa pitkin viikonloppua mennä tutustumaan, syömään, ostelemaan paikallisia tuotteita ja vaan nauttimaan tunnelmasta. Kohteet vaihtelevat osittain vuosittain, osa paikoista on auki vuodesta toiseen ja ne sijoittuvat pitkin Ahvenanmaata. Lapsille on paljon ohjelmaa - suosituinta lienee kultarahojen etsintä heinäpaaleista! Traktoreita, lampaita, lehmiä, kanihyppelyä ja vaikka mitä. Jokaisen esillä olevan pitää täyttää tietyt kriteerit saadakseen olla mukana. Ihmisiä saapuu bussilasteittain sekä mantereelta että Ruotsista. Ja tänä vuonna jos joskus lisätulot kovan viljelyskauden kokeneille pienyrittäjille ja maanviljelijöille ovat erityisesti tärkeitä. Kuivuus tuntuu vieläkin erinäisinä vaikutuksina.

Lisää tunnelmia viikonlopun jälkeen, tässä maistiaisiki viime vuoden tunnelmia kuvien muodossa. Lisätietoja löydät täältä  nettisivuilta ja täältä löydät yhden videon - kurkkaa ihmeessä!

(Kuvia olen napsinut useasta eri paikasta: Bolstaholm, Haga Kungsgård, Vestergård, Lumparlandista jossa usea tila vierekkäin sekä Pellas.)








14. syyskuuta 2018

Tyrni - lempimarjani

Ensikosketukseni tyrniin tapahtui neljätoistavuotiaana. Äitini järjesteli rippijuhliani ja sai jostain ihmeestä päähänsä tehdä jälkiruoaksi tyrnijäädykettä. Minä en edes varmaan tiennyt mitä se tyrni oikein on. Kun sitten maistoin tyrnimehutiivistettä, hyi että kun se oli vahvaa ja pelkäsin mitä ihmeen herkkua siitä edes saisi tehtyä. No, jäädyke vei kielen mennessäni ja olin sen jälkeen myytynä tyrnille. 

Tyrni on aina minulle ollut luksusmarja. Ei niitä ole ikinä kasvanut siellä missä olen asunut, siis luonnonvaraisesti. Eikä kyllä koskaan omalla pihallanikaan. Kun sitten muutto Ahvenanmaalle koitti parisen vuotta sitten, iloitsin että viimein pääsisin tyrnien kimppuun. Mutta missäs niitä sitten onkaan? Huutelin paikallisten tuttujen perään ja epäröiden sain vastauksia. Halusin kuitenkin löytyy niitä ihan luonnosta. Lähteä tyrnimetsään, vaikka puskissa meren rannalla kasvavatkin. Ja löysinhän minä lopulta. Ja yhtäkkiähän silmäni avautuivat tunnistamaan ja näkemään niitä puskia joka puolella. Oranssi meri oli syyskuussa vastassa kaikkialla. 

Joltain sain sitten neuvoksi että niiden poimintaa pitää odottaa kunnes yöpakkaset tulee, silloin ne ovat parhaimmillaan. No en odottanut. Ja se ensimmäinen kesä oli niin pitkä ja lämmin, että kun menin syyskuun alussa poimimaan niin tyrnit vain hajosivat käsiini. Piti kuin silkkihansikkain kerätä. Piikkien keskellä. Lirts lärts ja mehua ruiskui paidalle ja valui kämmeniä pitkin ilkeästi sinne hihan alle. Sain kuitenkin pienen annoksen kasaan. Ja kultaa ne sitten olivatkin. Säästellen niitä käytin tuolta pakkasesta. Olisi ollut ihanteellinen tilaisuus kerätä sellaisella mehustinkerääjällä suoraan mehuksi pulloon. Mutta eihän minulla sellaista ole. Enkä edes piittaa siitä mehusta. Marjoja niiden olla pitää. 

Viime vuonna sitten sainkin jo isomman määrän ja tiesin minne suunnata. Tänä vuonna myös suuntasin vanhalle paikalleni, mutta siellä oli joko joku muukin jo ollut tai sitten kuiva kesä oli verottanut saalista. Vähän kuitenkin sain kasaan. Mutta sitten ystävä kutsui pihalleen keräämään. Ja hänellä olikin oiva työväline siihen, putkilo pussiin kiinnitettynä. Niin paljon tuskattomampaa ja nopeampaa. Ihanaa. Ja eilen kun tytär tuli samaisen tutun kyydillä harrastuksistaan, oli hänellä kotiintuomisinaan lähes litra poimittuja tyrnejä minulle. Oi että! 

Mites minä sitten käytän niitä?
Säästellen ripottelen turkkilaisen tai kreikkalaisen jogurtin päälle. Pähkinöitä, hunajaa ja tyrniä. 

Sitten yksi suosikkini on smoothie. Siihen laitan: 
- piimää tai luonnon jogurttia 
- tuoretta inkivääriä 
- chian siemeniä 
- banaania ja
- tyrnejä

Ja ihan ensimmäisistä itsepoimituista tein jäätelöä. Olen saanut ystävältäni reseptin, johon ei tarvita jäätekökonetta. Kermaa ja kondensoitua maitoa (eli tosi terveellistä, heh) ja sitten mitä ikinä haluaa laittaa joukkoon niiden lisäksi. Ekalla kerralla laitoin vähän kinuskikastiketta (kun oli lasten juhlista jämäksi jäänyt) ja niitä tyrnejä. Tyrni tasapainottaa tuota muuten niin ällömakeaa jädeä mahtavalla tavalla kirpeällä maullaan. Tosi hyvää! Ja kyllä minulla nyt on suunnitelmissa kokeilla itsekin sitä jäädykettä. Ja kiisseliä! 
Miten sinä käytät tyrniä? 

P.S Tiesitkö, että sadassa grammassa tyrniä on 165 mg C-vitamiinia (päivittäinen tarve on 75 mg ja appelsiinissa vastaavasti 100 grammassa on "vain" 51 mg C-vitamiinia!)!?